Tivoli

Mikä on tivoli?

Tivoli on huvittelualue, jossa on rajoitetulla alalla useampia esityskohteita esim. ampumarata, karuselli, maailmanpyörä, autorata, jne. Tivolikentälle on vapaa tai maksullinen pääsy, mutta edellä mainitut huvittelukohteet ovat katsojalle kukin erikseen maksullisia.

Huvituksen tehtävä…


"Ihmiskunnan hyvyyden lähde on onnellisuus, huvituksen tehtävänä on saada ihmisten kasvot hymyyn edes hetkeksi. Moralistien yksi suurimmista toivomuksista on ja pitääkin olla huvin puhtaus, aitous ja viattomuus. Huvitus vapauttaa ajatuksemme jokapäiväisestä ympäristöstämme, päästää vangitun sielumme jälleen liitelemään vapaasti, surujen rypyt oikenevat ja synkät katseemme vaihtuvat hymyyn. Tämä on huvituksen tehtävä – ja tivoli, joka tarjoaa viatonta, iloista katseltavaa lapsille ja saa aikuisetkin jälleen lapsiksi ainakin yhtenä päivänä, on huvituksista aidoin ja täyttää tämän tehtävän." (Alf T. Ringling)


Historia

Merimies Johan Grönroos anoi 1888 luvan ampumateltalle, silhuettikuvien esittämiselle, onnenpeleille ja taito- ja voimailunäytöksille. Hän pystytti tivolinsa Keravalle, hankki kinemografin ja karuselleja. Hänet pidätettiin 1905 venäläisvastaisesta toiminnasta, jolloin hänen poikansa J. A. F. Grönroos eli Jaffu otti tivolin johdon. Hän otti nimekseen Sariolan.

Tivoli pystytettiin Keravalle. Vuosisadan alkuvuosikymmenet tivolin toiminnoista tärkeä oli elokuvien esittäminen. 1920– ja 30-luvulla tivoliin hankittiin maailmanpyörä ja karuselli.  

Onni Suurosen "Surmanajopönttö" tuli tunnetuksi vaarallisuudestaan. "Jaffu" Sariola osti 1921 venäläiseltä emigrantilta Keravalta Sariolanmäen kiinteistön, johon tivolin toiminta keskittyi 35 vuotta. Aiemmin tivolin vetonauloina olleet kissapedot ja muut villieläimet kiellettiin lainsäädännöllä. Sotavuosina 1942–1944 Suomen Tivolin Karhumäen Tivoli toimi armeijan alaisuudessa Karhumäessä viihdyttämässä sotilaita lähellä etulinjaa. Karhumäen Tivoli oli pystytetty vanhan venäläisen huvipuiston paikalle. Esiintyjät kiersivät myös muiden viihdytysjoukkojen tapaan lähes rintamalle. 

Kuvassa Pertti Sariola ja Pepita elefantti.

Vuosina 1949–1951 Jaffu Sariolalla oli Sirkus Sariola, mutta sirkus jouduttiin 1952 lopettamaan 50 prosentin huviveron vuoksi, ja jäljelle jäi Suomen Tivoli. 1950–1970 Jaffun poikien Unton Suomen Tivoli ja Matin Tivoli Sariola, vakiinnuttivat asemansa huviverosta huolimatta. Jaffu Sariola kuoli auto-onnettomuudessa  1967. Unto Sariola kuoli 1970, ja hänen vaimonsa Ailakki eli "Mami" alkoi johtaa tivolia. 

Huviveron poistuttua Suomen Tivoli alkoi kasvaa 80–90-luvulla, ja 1988 järjestettiin 100–vuotisjuhlakiertue. Laman aikana Suomen Tivolin yhtiömuoto vaihtui kommandiittiyhtiöstä osakeyhtiöksi, ja Jyrki Sariolasta (1951-2011[1]) tuli toimitusjohtaja 1994. Kun arvonlisävero luotiin, tivolit ja sirkukset saivat poikkeusasetuksella alhaisemman kuuden prosentin arvonlisäveron yleisen 22 prosentin sijasta.

Lama koetteli myös Suomen Tivolia, mutta se valittiin Tuusulan Yrittäjien vuoden yritykseksi 150 jäsenyrityksen joukosta. 1995-1996 tapahtui käänne parempaan ja kasvatti kävijämääräänsä, joka on noin 500 000 kävijää vuodessa. Suomen Tivolin pitkäaikainen johtaja, tivolihistorian grand old lady Ailakki Sariola kuoli Helsingissä 76–vuotiaana syyskuussa 1997. Hän oli aloittanut varsinaisen tivoliuransa käärmetanssijattarena.

Suomen Tivolin 110-vuotisjuhlavuotta vietettiin 1998, jolloin tehtiin tivolin suurin laitehankinta: maailman suurin perävaunujen päälle rakennettava maailmanpyörä. Hankinta osoittautui yleisömenestykseksi.

Suomen Tivoli sai kansainvälistä arvostusta vuonna 2002, jolloin Jyrki Sariolalle myönnettiin Italiassa tivolialan "Oscar", Kultainen poni -palkinto. Jyrki Sariolan menehdyttyä traagisesti sukellusonnettomuudessa 2011 Suomen Tivolin johtajana toimii  hänen tyttärensä Lulu Sariola. Kuvassa Lulun vierellä hänen esikoisensa Rodi.